Va­paa-ajan koti : Loh­jan Kär­kö­läs­sä.Syr­jä­sen su­ku­ti­la Wi­vo­la 1700-lu­vul­ta, 5 h + tu­pa­keit­tiö ja hal­li, 188 m2

Asuk­kaat: Lui­sa Lai­ne ja Vil­le Syr­jä­nen.

Talo on aina ollut keltainen. Kuvien ottamisen jälkeen talo on saanut uuden maalipinnan.Tila on 1700-luvulta. Nykyinen talo on rakennettu 1911. Vesikatto uusittiin heti alussa. Vanhat ikkunaruudut ovat säilyneet onneksi pääosin ehjinä.

Kun Lui­sa ja Vil­le ta­pa­si­vat, Vil­le ker­toi Syr­jä­läs­tä, su­vun van­has­ta pe­rin­tö­ti­las­ta. Talo oli seis­syt tyh­jil­lään use­am­man vuo­den. Se oli pe­ri­kun­nan hal­lus­sa, ei­kä juu­ri mi­tään ol­lut kun­nos­tet­tu vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na.

– Vil­le ku­vai­li kai­ken ole­van rem­pal­laan ja epäi­li, pi­täi­sin­kö nä­ke­mäs­tä­ni, Lui­sa ker­too.

Mut­ta Lui­sa ihas­tui Wi­vo­laan heti en­si het­kes­tä al­ka­en.

– Se tar­jo­si työn ja ar­kis­ten kii­rei­den vas­ta­pai­nok­si rau­haa ja hil­jai­suut­ta, joi­ta olim­me haa­veil­leet löy­tä­väm­me.

Pää­tös lu­nas­taa tila syn­tyi sen pi­dem­pään miet­ti­mät­tä.

Lue myös: Kuh­mois­ten ky­lä­kou­lus­ta keh­key­tyi kar­ta­no­tyy­li­nen koti

Tupa on sisustettu vähin huonekaluin ja kesäisesti. Marimekon vaaleanpunainen Ananas-kangas soppii hienosti salvian- ja luonnonväristen vanhojen huonekalujen pariksi. Osa seinistä maalattiin valkoisiksi vasdtakohtanan tapetti- ja hirsipinnoille. Ikkunasta näkyy saunan verannalle.

Kaa­ke­liu­u­nit ja kak­si si­sään­käyn­tiä

Ta­lon ark­ki­teh­tuu­ris­sa ja si­sus­tuk­ses­sa on ai­ka­kau­den vau­rail­le ta­loil­le tyy­pil­li­siä yk­si­tyis­koh­tia, ku­ten kaa­ke­liu­u­nit ja kak­si si­sään­käyn­tiä.

Toi­nen si­sään­käyn­ti joh­dat­taa vie­raat suo­raan sa­liin, toi­nen pal­ve­lus­vä­en keit­ti­öön.

Lue myös: Täl­tä näyt­tää muo­ti­suun­nit­te­li­ja Ilo­na Pel­lin yli sa­ta­vuo­ti­as torp­pa Ii­tis­sä

Wivolassa järjestetään myös tapahtumia. Viime talvena tilalla kuvattiin elukuva, kotimainen komedia maallemuutosta. Lisätietoja Wivolasta löytyy osoitteesta: wivola.holiday

Huo­ne­ka­lut ja muut esi­neet ovat suu­rim­mak­si osak­si al­ku­pe­räi­siä. Ne ovat kul­keu­tu­neet ta­loon su­ku­lais­ten mu­ka­na ym­pä­ri Suo­mea.

– Sort­tee­ra­sin val­ta­vas­ta huo­ne­ka­lu­mää­räs­tä osan käyt­töön. Lo­put lai­tet­tiin tal­teen van­han ai­tan ylä­ker­taan odot­ta­maan kun­nos­ta­mis­ta.

Lue myös: Koti löy­tyi van­has­ta ky­lä­kou­lus­ta

Näyttävää sisääntuloaulaa korstavat vanha sohva ja muutamat mustavalkoiset valokuvat talon meinneiltä ajoilta. Talon huonekalut ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisiä.

Men­nei­syys on ny­ky­päi­vää

Lui­san ja Vil­len kä­sis­sä van­ha talo on saa­nut ar­voi­sen­sa koh­te­lun. Sitä en­ti­söi­dään men­nei­syy­den ker­ros­tu­mia kun­ni­oit­ta­en. Ta­lon oma­pe­räi­nen tun­nel­ma on myös on­nis­tut­tu säi­lyt­tä­mään tai­ta­vas­ti.

Lue myös: Kol­men su­ku­pol­ven lo­ma­ko­ti

Salin seinät on haluyttu säilyttää alkuperäisinä. Vanhat hirret ovat patinoituneet kauniisti ja antavat upean taustan tekstiileille ja huonekaluille.

– Ta­loa re­mon­toi­daan sen eh­doil­la. Kaik­kea eri ai­ka­kau­sien ra­ken­ta­mi­sel­le tyy­pil­li­siä ma­te­ri­aa­le­ja ei ole ha­lut­tu heti muut­taa, uu­sia tai pei­tel­lä.

Yk­si täl­lai­nen muis­to on osin esiin jä­tet­ty ne­li­ö­ruu­tu­kat­to. Se on pala ta­lon ra­ken­nus­his­to­ri­aa.

Lue myös: Vä­ri­käs ja ren­to koti on oi­kea oi­val­lus­ten leik­ki­kent­tä

Osassa taloa näkyy vielä jälkiä 70-luvulta. Kattoruudutusta ei ole poistettu vanhan lautakaton päältä. Kirkkaat, kruusatut sohva ja nojatuoli muodostavat hauskan kontrastin vaaleille väreille.

Ta­lon par­haat puo­let

Men­neet su­ku­pol­vet ovat läs­nä sekä Vil­len et­tä Lui­san pu­heis­sa.

– Meis­tä on hie­noa ol­la osa ta­los­sa elä­nei­den ih­mis­ten ket­jua. Meil­le on syn­ty­nyt syvä kun­ni­oi­tus ta­lon his­to­ri­aa ja sen eri vai­hei­ta koh­taan, Lui­sa ker­too.

Lue myös: Ran­ta­sau­nas­ta ke­sä­ko­dik­si

Suureen tupaan ei haluttu yläkaappeja. Tavaroiden säilytys ratkaistiin sijoittamalla ne saarekkeen laatikoihin ja tiskitason alakaappeihin. Astianpesukone hankittiin lasten toiveesta. Ville ja Luisa olisivat olleet tyytyväisiä ilmankin. Luisa sanoo rentoutuvansa astioita tiskatessaan.

Kun Lui­sa kat­se­lee van­ho­jen ik­ku­na­ruu­tu­jen läpi pi­ha­maal­le, hän miet­tii usein, mil­lais­ta elä­mä ti­lal­la oli en­nen. Aa­mul­la piti he­rä­tä ai­kai­sin. Kak­luu­nit oli läm­mi­tet­tä­vä, kar­ja lyp­set­tä­vä ja ruo­ka­va­ro­jen riit­tä­vyys tar­kis­tet­ta­va.

– Kaup­paan ei noin vaan joka päi­vä ki­pais­tu. Me pää­sem­me ko­ke­maan pai­kan par­haat puo­let, va­paa-ajan huo­let­to­muu­den.

Lue myös: Kak­kos­ko­dis­sa val­lit­see har­mo­ni­nen vä­ri­maa­il­ma

Romanttinen korituoliryhmä sopii vanhalle pihalle vehreiden puiden seuraan. Talon historia juontaa juurensa 1700-luvulle saakka.

Kah­vit juo­daan usein puu­tar­has­sa. Ys­tä­vil­le jär­jes­te­tään päi­väl­li­siä. Tai vain nau­ti­taan kii­reet­tö­mis­tä lo­ma­päi­vis­tä.

Lue myös: Ke­sä­a­sun­to Pe­rä­me­ren ran­nal­la

Vierashuoneen tapetin värit ovat raikkaat. Luisa halusi huoneeseen tapetin, kuten siinä alun perin olikin ollut.

Joo­gaa ja hää­hu­mua

Wi­vo­las­ta on tul­lut Lui­sal­le ja Vil­lel­le elä­män­ta­pa. Tääl­tä käy­dään ke­sä­ai­kaan töis­sä Hel­sin­gis­sä. Mie­li ha­la­jaa Wi­vo­laan kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na.

– Ha­lu­am­me Wi­vo­lan ole­van paik­ka, jon­ne myös mui­den on help­po tul­la.

Ti­lal­la jär­jes­te­tään­kin joo­ga­vii­kon­lop­pu­ja, par­ti­o­lais­toi­min­taa ja mui­ta kurs­se­ja. Talo on ol­lut muu­ta­man vii­kon vuok­ral­la­kin, kun Lui­sa ja Vil­le mat­kus­ti­vat muu­al­le. Vie­rai­den seu­rak­si jäi­vät ta­lon lam­paat.

Wi­vo­las­sa juh­lit­tiin ai­ka­naan myös Lui­san ja Vil­len häi­tä. Ta­lon ava­rat ti­lat ja kau­nis veh­reä pi­ha­maa oli­vat täy­del­li­nen juh­la­paik­ka.

Lue myös: Ke­säk­si jär­ven ran­nal­le

Makuuhuoneen seinät ovat maitokahvinruskeat. Valkoiset huonekalut korostuvat kauniisti väriä vasten. Valo läpäisee kesäisen keveät verhot.

Ta­lon his­to­ria on pit­kä

1700-lu­vul­la Sa­mu­el-ni­mi­nen nuo­ri­mies tuli Vi­wo­lan ta­los­ta Kar­ja­lan Hyr­sy­län Mut­kas­ta ja ra­ken­si pie­nen tor­pan näil­le mail­le. Sa­mu­e­lin jäl­ke­läi­nen, Vil­len isoi­sän Tau­non isä Hei­no ra­ken­nut­ti vai­mon­sa Idan kans­sa ti­lal­le ny­kyi­sen ta­lon ja ul­ko­ra­ken­nuk­set.

Ta­los­ta teh­tiin suu­ri, ja sen sa­leis­sa ko­koon­nut­tiin kir­kon­me­no­jen yh­tey­des­sä ja jär­jes­tet­tiin kin­ke­rei­tä. Kun ky­lä­kou­lu pa­loi, pi­det­tiin op­pi­tun­nit Syr­jä­län sa­lis­sa. Ky­lä­läi­set kut­sui­vat vuo­si­kym­me­niä ti­laa Syr­jä­läk­si sen syr­jäi­sen si­jain­nin vuok­si.

Lue myös:

On­ni on oma saa­ri­mök­ki

Maa­lais­ro­mant­ti­ses­ti mö­kil­lä

Koti kuin ak­va­rel­li­maa­laus – rai­kas kak­ko­sa­sun­to Mal­lor­cal­la